Rasismin verholla halutaan rajoittaa oikeutta intellektuaaliin kritiikkiin

17.4.2009

Huhtikuun 20. päivänä alkaa Genevessä YK:n rasisminvastainen kokous "Durban II", joka näyttää jatkuvan vuonna 2001 Etelä-Afrikan Durbanissa pidetyn edeltäjänsä kaltaiseksi. Tuo konferenssi muuttui vastenmieliseksi rasistiseksi juutalais- ja Israel-vastaiseksi näytelmäksi, josta USA:n delegaatiossa istunut holokaustista selvinnut Tom Lantos sanoi, että se oli "inhottavin ja häpeämättömin juutalaisvihan esiinmarssi sitten natsiajan".* Kaikista maailmalla käynnissä olevista konflikteista vain Israelin ja palestiinalaisten välinen konflikti nostettiin esiin kokouksen päätösasiakirjassa, ja ainoastaan yksipuolisesti Israelin tuomiten, vaikka toinen intifada oli kuumimmillaan ja uutiset terrori-iskuista israelilaisiin siviilikohteisiin olivat lähes päivittäisiä. Samaan aikaan konfliktit esimerkiksi Sudanissa, Tiibetissä ja Tshetsheniassa ohitettiin.

Durbanin kaduilla kansalaisjärjestöt heiluttelivat Hitlerin voittoa toivoneita julisteita ja jakoivat lehtisiä, joiden juutalaisvastaiset pilapiirrokset olivat kuin suoraan 30-luvun Saksasta. Amerikan ja Israelin delegaatiot marssivat lopulta ulos konferenssista. Vain kaksi päivää Durban I:n päättymisen jälkeen muslimiterroristit iskivät World Trade Centeriin ja muihin kohteisiin Amerikassa.

Durban II:n valmistelukomitean johdossa on Libya ja varajohtajana Iran, taustajärjestönä on YK:n ihmisoikeuskomissio, joka on työssään keskittynyt Israelia tuomitsevien päätöslauselmien tehtailuun ja jättänyt maailman muut konfliktit lähes huomiotta. Ihmisoikeusneuvoston jäsenmaita ovat mm. Iran, Kuuba, Valko-Venäjä, Kongo, Liberia, Uzbekistan, joissa kaikissa on surkea ihmisoikeustilanne.

Vaikka länsimaiden vaatimuksista Durban II:n luonnoksesta on poistettu suoraan Israelin tuomitsevat lauseet, se on kuitenkin sisällytetty ohjelmaan, jonka ajatuksena on vahvistaa Durban I:n julistus, jossa Israel erotellaan rasistiseksi maaksi. Ohjelman ytimen voi tiivistää kolmeen asiaan: 1) Israelin tuomitseminen ainoana yksittäisenä maana, 2) länsimaiden tekemien historiallisten rikosten tuomitseminen - kuten orjakauppa ja kolonialismi - samaan aikaan kuin muut vastaavat rikokset - kuten arabien harjoittama orjakauppa Afrikassa, Intian valtamerellä käyty orjakauppa, islamilainen imperialismi ja sen rikokset valloitettuja kansoja kohtaan, joista ehkä viimeisimpiä esimerkkejä ovat armenialaisten kansanmurha ja se, mitä parhaillaan tapahtuu Sudanin ei-islamilaiselle väestölle tai mitä tapahtuu Libyassa niille noin 2 miljoonalle mustalle afrikkalaiselle maahanmuuttajalle joita kohdellaan heidän oman todistuksensa mukaan "kuin orjia tai eläimiä"  - sivuutetaan, ja 3) pyrkimys ajaa ksenofobian, islamofobian ja rasismin nimissä läpi päätös islamin kritisoimisen kriminalisoinnista.

Tämä viimeisin aihe on erittäin huolestuttava sananvapauden kannalta. Islamin perusteissa on paljon asioita, jotka ovat vaikeassa ristiriidassa demokraattisten arvojen kanssa. OIC - Organization of the Islamic Conference, joka on yksi tärkeimpiä YK:n rasisminvastaisen konferenssin valmistelijoita, julistaa kokousta valmistelevassa asiakirjassaan: "intellektuelli ja poliittinen monikulttuurisuuden vastustaminen on yksi perustavia syitä rasistisen ja muukalaiskammoisen väkivallan uuteen nousuun." Siis monikulttuurisuutta ei saisi edes intellektuellisti tai poliittisesti arvostella!

OIC vaatii "uskontojen halventamisen" kieltämistä rasismina, ja erityisesti se nostaa esiin pahimpana islamofobian, joka sen mielestä näkyy ennen kaikkea kolmella tavalla: islamin yhdistämisenä väkivaltaan ja terroriin, pyrkimyksenä islamin ilmaisun rajoittamiseen mm. asettamalla rajoituksia moskeijoiden ja minareettien rakentamiselle, ja valvontana, jota pyritään kohdistamaan paikkoihin, joissa islamia harjoitetaan tai opetetaan. Eli islamin ja terrorin yhteyksistä ei saisi puhua vaan se pitäisi kieltää, ja sitä, miten islamia opetetaan ja harjoitetaan ei saisi valvoa!

Miten tärkeää valvonta on, siitä kertoo maaliskuussa julkaistu uutinen, että merkittävien ja suurten Saksassa toimivien muslimijärjestöjen johtajat Oguz Ücüncü (Islamische Gemeinschaft Milli Görüs) ja Ibrahim el Zayat (Islamische Gemeinschaft Deutschlands) on asetettu syytteeseen terrorismin tukemisesta ja korruptiosta. Esimerkiksi El Zayat saarnasi Aachenissa 2.2.2009 seuraavasti: "Meidän täytyy seurata rakkaan profeettamme Muhammedin - rauha hänen sielulleen - viitoittamaa tietä. Allah ja hänen apostolinsa haluaa meidän taistelevan islamin puolesta ja levittävän sen yli maapallon, myös tänne Saksaan. Maa kuuluu uskovaisille. Siellä ei ole tilaa uskottomille, he saastuttavat sen. Tämä maa on osa muslimien ummaa ja se täytyy puhdistaa vääräuskoisista." Paikallista mediaa ei päästetty moskeijan saarnatilaisuuteen, vaan sitä kävi seuraamassa tohtori Sami Alrabaa, joka on entinen muslimi ja sosiologian professori sekä arabi-muslimikulttuurin asiantuntija. Myös toinen saksalainen islam-tutkija Ursula Spuler-Stegemann sanoo, että ei onnistunut löytämään Saksasta yhtään moskeijaa tai islamilaista kulttuurikeskusta, jossa ei olisi opetettu vihaa ja väkivaltaa saksalaisia vääräuskoisia vastaan.

Nyt kun islamia tuodaan maahanmuuton ja monikulttuurisuuden mukana voimallisesti länsimaihin, sen kritisoinnin kieltäminen rasismina on todella vaarallista. Länsimainen vapaa demokraattinen yhteiskunta ei voi kestää, jos se sallii kritiikin kieltävien ja kritisoijia väkivallalla uhkaavien ideologioiden tuomisen sisään yhteiskuntaan. Jo nyt sananvapaus on kaventunut tässä suhteessa, koska tiedotusvälineet ovat tulleet hyvin varovaisiksi julkaisemaan mitään islamiin liittyvää negatiivista asiaa ja koska islam-kritiikkiä esittäneisiin yksilöihin on jo nyt kohdistettu väkivaltaa ja sen uhkaa Euroopassakin. Muhammed-pilapiirrosten nostattamissa mielenosoituksissa Lontoossa mielenosoittajat heiluttivat kylttejä, joissa luki: "Behead those who insult islam" (Katkaiskaa niiden pää, jotka loukkaavat islamia" "Kill those who insult islam" "Europe yu will pay - your 9/11 is on it's way" ("Eurooppa, sinä tulet maksamaan. Sinun 9/11 on jo tulossa").

Länsimaissa ollaan edelleen pelottavan tietämättömiä ja hyväuskoisia islamin oppisisältöjä kohtaan, jotka ovat monella tavalla ristiriidassa länsimaisen arvomaailman kanssa. Näistä voi mainita koraaniin perustuva usko islamin ylemmyyteen ja sen tehtävään alistaa maailma, koraanin sisältämät kehoitukset väkivaltaan niitä kohtaan, jotka eivät alistu islamille, hadithien profeetan elämästä kertovat esimerkit siitä, kuinka toisinajattelijoita murhattiin hänen käskystään ja kuinka petollisia rauhansopimuksia solmittiin islamin asian ajamiseksi, sharia-lakiin sisältyvä ihmisten syrjiminen ja vaino sukupuolen, sukupuolisen suuntautumisen tai uskonnon perusteella, ja uskonnonvapautta rajusti sortava käytäntö, jonka mukaan islamista pois kääntyvää rangaistaan kuolemalla. Tämän takia OIC on mm. toistuvasti hylännyt YK:n ihmisoikeuskomissioon tuodut ehdotukset ihmisen oikeudesta kääntyä uskonnosta pois.

Tämä kaikki osoittaa vain, että islamin sisällä on suurta epävarmuutta, mistä syystä kritiikkiä pelätään. Länsimaiden ei missään tapauksessa tule suostua tällaisiin vaatimuksiin. Islamilla on länsimaissa ainutkertainen mahdollisuus törmätä vapaan maailmaan kritiikkiin, joka on uudistumisen ehto. Vapaassa demokratiassa ei millään ideologialla tai uskonnolla voi olla kritiikin yläpuolella olevaa asemaa, sellainen kuuluu totalitarismiin ja johtaa toisinajattelun kieltämiseen ja vainoihin.

Varpu Haavisto