Hizbollahin vastaisen sodan taustoja

20.7.2006

12. heinäkuuta 2006 Israel joutui provosoimattoman hyökkäyksen kohteeksi Libanonin maaperältä. Siinä kuoli kahdeksan sotilasta ja kaksi, Ehud Goldwasser ja Eldad Regev, siepattiin. Iskun teki Hizbollah, jolla on kaksi edustajaa Libanonin hallituksessa. Isku tapahtui Israelin alueella. Tällaisessa tapauksessa Israelilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin puolustaa itseään ja kansalaisiaan. Tästä syystä Israel vastaa nyt itsenäisen naapurimaan sotatoimeen. Israelin sotilasoperaatiolla on kaksi tarkoitusta: vapauttaa siepatut sotilaat ja poistaa terroristiuhka pohjoisrajaltaan. Israel pitää Libanonia vastuullisena tilanteeseen.

Israelin sotilasoperaatio ei johdu ainoastaan Hizbollahin hyökkäyksestä vaan myös siitä, että Hizbollah uhkaa yli miljoonaa siviiliä Pohjois-Israelissa. Tällä Etelä-Libanonia hallitsevalla terroristijärjestöllä, jonka päämääränä on Israelin tuhoaminen, on yli kymmenen tuhatta ohjusta ja sen on laukaissut niistä satoja viime päivinä. Hizbollahin iskuissa on kuollut useita siviilejä, satoja on loukkaantunut ja aineelliset vahingot ovat olleet mittavat. Iskut ovat ulottuneet niinkin etelään kuin Haifaan ja Tiberiakseen. Mitä muut maat tekisivät vastaavassa tilanteessa?

Israel iskee vain sellaisiin kohteisiin, joita terroristijärjestöt käyttävät hyökätäkseen Israelia vastaan. Esimerkiksi Beirutin kansainvälisen lentokentän ja Beirut-Damaskos -valtatien kautta Hizbollah saa aseita ja ammuksia. Teiden ja siltojen pommittamisen tarkoituksena on myös estää Hizbollahia siirtämästä sieppaamiaan sotilaita syvemmälle Libanoniin tai jopa Iraniin. Hizbollahin televisiostudiot taas ovat terroristien tärkeä viestintäkanava. Valitettavasti terroristit ovat tahallaan piiloutuneet ja varastoineet ohjuksensa asuinalueille ja asettavat näin ympärillä asuvat ihmiset vaaraan.

Hizbollahin terroristit ovat äskettäin käyttäneet yksityisiä koteja ohjusten varastoimiseen ja ampumiseen Israeliin, jotta Israelin olisi vaikeampi iskeä takaisin ja jopa estävät siviilejä pakenemasta Etelä-Libanonista. Tästä julmasta siviilien hyväksikäytöstä huolimatta Israel on äärimmäisen varovainen vähentääkseen siviileille aiheutuvaa vaaraa. Esimerkiksi, iskuista varoitetaan usein etukäteen lentolehtisin, vaikka ennakkovaroitus auttaa terroristejakin. Hizbollahin ohjusiskut taas kohdistuvat usein nimenomaan asutuskeskuksiin.

Toukokuussa 2000 Israel teki poliittisesti vaikean päätöksen vetäytyä täysin Etelä-Libanonista, jonne sen oli täytynyt vuosia aikaisemmin muodostaa turvallisuusvyöhyke estääkseen terrori-iskut ja rakettihyökkäykset israelilaiskaupunkeihin. Vaikka Hizbollah väittää Israelin edelleen miehittävän Libanonia, koska Israel pitää Shebaan aluetta hallussaan, YK:n turvallisuusneuvosto on tunnustanut Israelin vetäytyneen täysin Libanonista päätöslauselma 425:den mukaisesti.

Libanonin hallitus sai mahdollisuuden ottaa maan eteläosa hallintaansa ja rauhoittaa Israelin vastainen rajansa. Terrorismin kukistamisen sijasta hallitus kuitenkin antautui terrorismille ja salli Hizbollahin vallata raja-alueen ja kerätä valtavan määrän raketteja ja ohjuksia. Israel varoitti tilanteesta useita kertoja ja pyysi kansainvälistä yhteisöä vaatimaan, että Libanon poistaisi Hizbollahin taistelijat rajan läheisyydestä ja riisuisi järjestön aseista. Valitettavasti Libanon ei totellut kansainvälisen yhteisön vaatimuksia ja Libanonin kansa joutuu nyt kärsimään hallituksensa toimettomuuden seurauksista.

Syyrian joukkojen poistumisen jälkeenkään Libanon ei ole tehnyt mitään Hizbollahin suhteen. Hizbollah ei olisi saanut haltuunsa niitä ohjuksia ja muita aseita, joita sillä nyt on, ellei Libanonin hallitus olisi sallinut aseiden maahantuontia. Jos Libanonin armeijan osastoja olisi sijoitettu Etelä-Libanoniin, Hizbollahista ei olisi muodostunut uhkaa Israelin vastaiselle rajalle. YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 425 ja 1559 mukaan Libanonin tulee itsenäisenä valtiona kontrolloida aluettaan.

Syyrian pääkaupungissa Damaskoksessa on useiden palestiinalaisten terroristiryhmien, mm. Hamasin, päämajat. Syyria suojelee ja antaa logistista tukea Hamasin johtajalle Khaled Mashaalille, joka on asunut maassa vuosia. Damaskoksesta käsin Mashaal komentaa palestiinalaisalueilla olevia terroristeja, jotka tekevät jatkuvasti iskuja Israelia ja sen kansalaisia vastaan. Syyria tukee myös Hizbollahia mm. lähettämällä sille aseita, ammuksia ja taistelijoita Damaskoksen lentokentän ja rajanylityspaikkojen kautta. Hizbollah ei voisi toimia Libanonissa ilman selvää Syyrian tukea.

Iran on Hizbollahin tärkein tukija. Se rahoittaa ja aseistaa tätä terroristijärjestöä, antaa sille ohjeita ja jopa lähettää iranilaisia vallankumouskaartilaisia Hizbollahin riveihin. 13. heinäkuuta Haifaan ja Karmieliin ammutut ohjukset oli valmistettu Iranissa, samoin Libanonin rannikolla partioineeseen israelilaislaivaan osunut ohjus. Hizbollah toimii käytännössä Iranin hallituksen alaisuudessa. Iran on myös lisännyt merkittävästi vaikutusvaltaansa palestiinalaisissa terroristijärjestöissä kuten Fatahin Al Aksan marttyyrien prikaateissa ja Hamasin Iz a-Din al-Kassamissa. Se rahoittaa näitä järjestöjä sekä antaa teknisiä ja operatiivisia ohjeita.

Hamasin ja Hizbollahin toiminnan taustalla on ääri-islamilainen ideologia, jossa Israelin valtion tuhoaminen on osa laajempaa pyhää sotaa vääräuskoista länttä kohtaan. Pyhän sodan tarkoitus on levittää radikaali islam kaikkialle maailmaan. Syyria ja Iran kannattavat näitä ryhmiä sekä ideologisista syistä että vahvistaakseen omien hallitustensa asemaa ja kääntääkseen kansainvälisen yhteisön huomion pois itsestään. Syyriaa arvostellaan sen osallisuudesta Libanonin entisen pääministerin Rafik Haririn murhaan ja sen sekaantumisesta Libanonin sisäisiin asioihin. Irania taas painostetaan luopumaan ydinohjelmastaan. G8-maiden oli tarkoitus käsitellä laajasti Iranin ydinohjelmaa, joten ei liene sattumaa, että Hizbollah iski juuri ennen Pietarin huippukokousta.

Suomen Take a Pen