Otteita libanonilaissyntyisen toimittajan Brigitte Gabrielin puheesta

Duke –yliopistossa Pohjois-Carolinassa 13.10.2004

"Kasvoin Libanonissa, missä minulle opetettiin, että juutalaiset ovat pahoja, että Israel on paha ja että Lähi-itään tulee rauha vasta sitten, kun juutalaiset on hävitetty ja työnnetty mereen."

"Kun (Libanonissa) muslimit ja palestiinalaiset julistivat pyhän sodan kristitylle väestölle 1975, he alkoivat murhata kristittyjä kylä kylältä. Minä elin pommisuojassa 10-vuotiaasta 17-vuotiaaksi, ilman sähköä, nälässä, peläten vedenhakureissuilla sala-ampujien luoteja."

"Juuri Israel tuli Libanonin kristittyjen avuksi. Kun äitini haavoittui muslimien luodeista, hänet vietiin Israeliin sairaalahoitoon. Tullessani ensiapuun järkytyin näkemästäni. Siellä oli satoja haavoittuneita ihmisiä - muslimeja, palestiinalaisia, libanonilaisia kristittyjä, israelilaisia sotilaita - makaamassa lattioilla. Lääkärit hoitivat jokaista sen mukaisesti, kuinka kiireellisiä heidän vammansa olivat. He hoitivat minun äitiäni ennen kuin vieressä makaavaa israelilaissotilasta. He eivät kyselleet uskontoa tai poliittista taustaa - he näkivät vain apua tarvitsevia ihmisiä."

"Ensimmäistä kertaa näin sellaisen inhimillisen mielenlaadun, jota tiedän, että minun omassa kulttuurissani ei olisi osoitettu viholliselle. Koin israelilaisten arvomaailman, kun he kykenivät rakastamaan vihollisiaan jopa kaikkein vaikeimmissakin olosuhteissa. Vietin 22 päivää tuossa sairaalassa, ja ne päivät muuttivat elämäni ja maailmankatsomukseni. Tajusin, että olin niellyt oman hallitukseni keksimät valheet juutalaisista ja Israelista - valheet, jotka olivat niin kaukana todellisuudesta. Tiesin täysin varmasti, että jos olisin ollut juutalainen avuntarvitsija arabisairaalassa, minut olisi lynkattu ja heitetty ulos 'Allahu Akbar' -huutojen kaikuessa."

"Ystävystyin israelilaissotilaiden perheiden kanssa, erityisesti erään Rinan, jonka ainoa poika oli haavoittunut silmiinsä. Eräänä päivänä Israelin armeijan yhtye tuli soittamaan israelilaisia kansanlauluja kohottaakseen haavoittuneiden sotilaiden mielialaa. Kun yhtye ympäröi hänen poikansa vuoteen ja alkoi soittaa laulua Jerusalemista, Rina ja minä aloimme molemmat itkeä. Minä tunsin olevani ulkopuolinen ja aioin lähteä huoneesta, mutta hän veti minut takaisin, syleili minua yhä itkien ja sanoi: 'Se ei ole sinun vikasi.' Me vain seisoimme siinä itkien ja pitäen toisiamme kädestä."

"Miten suuresti eroaa tämä äiti, joka katsoo haavoittunutta 19-vuotiasta poikaansa ja yhä kykenee rakastamaan minua, vihollistaan, muslimiäidistä, joka lähettää poikansa räjäyttämään itsensä kappaleiksi tappaakseen muutaman juutalaisen tai kristityn. Ero arabimaailman ja Israelin välillä on arvoissa ja luonteessa. Se on barbarian ja sivistyksen, demokratian ja diktatuurin välinen ero."

"Aiemmin ajateltiin, että helvetin alimmissa loukoissa on paikka sellaisille, jotka tahallaan murhaavat lapsen. Nyt israelilaislasten tahallista murhaamista pidetään oikeutettuna "palestiinalaisten vastarintataisteluna". Kuitenkin, kun se hyväksytään israelilaisia vastaan, siitä tulee sallittua kaikkialla maailmassa, eikä sitä hallitse mikään muu kuin niiden ihmisten uskomukset, jotka kietovat itsensä dynamiittiin ja nauloihin tappaakseen lapsia jumalansa nimessä."

"Koska palestiinalaisia on rohkaistu ajattelemaan, että israelilaissiviilien murhaaminen on hyväksyttävä tapa ajaa heidän asiaansa, maailma kärsii nyt terrorin vitsauksesta kaikkialla Nairobista New Yorkiin, Moskovasta Madridiin, Balista Beslaniin."

"Jotkut syyttävät itsemurhaiskuista 'miehityksen aiheuttamaa epätoivoa'. Totuus on, että ensimmäinen suuri terrori-isku, jonka arabit suorittivat Israelia vastaan, tapahtui 10 viikkoa ennen kuin Israelin valtio edes syntyi. Sunnuntaiaamuna 22.2.1948 kuorma-autoihin sijoitettu kolmoispommi räjähti Ben Jehuda -kadulla Jerusalemin juutalaisella alueella, 54 ihmistä kuoli ja satoja haavoittui. On ilmeistä, ettei arabiterrorismi johdu 'miehityksestä' tai 'epätoivosta', vaan pelkän Israelin valtion ajatuksenkin vastustamisesta."

"Niin monta kertaa viimeisen sadan vuoden aikana hyvät ihmiset ovat katsoneet sivusta tekemättä mitään ja antaen pahan tapahtua. Samoin kuin Amerikka nousi vastustamaan kommunismia ja voitti sen, nyt on aika nousta vastustamaan uskonnolliseen fanaattisuuteen ja suvaitsemattomuuteen perustuvaa terrorismia. Nyt on aika jokaisen nousta tukemaan ja puolustamaan Israelia, joka taistelee eturintamassa terrorismia vastaan."

Brigitte Gabrielin internet-sivusto löytyy osoitteessa:

http://www.americancongressfortruth.com/

Suomen Take a Pen